HAAVEET OVAT TAVOITTEIDEN POLTTOAINETTA
Vuosi vaihtui jo tovi sitten tajunnan räjäyttävän hyvää samppanjaa nautiskellen mukavien naapureiden ja yhteisten ystävien seurassa. Kahden viikon joululoma meni nopeasti, osittain ehkä siksi, että nukuin tuona aikana lähes 150 tuntia. Se on henkilökohtainen ennätykseni pitkään aikaan. Herään arjessani joka aamu ennen kello viittä ja useimmiten yöunet jäävät viikoilla miinukselle tahtomattanikin. Keho olisi ehkä kaivannut toista kahden viikon ja kymmenen tunnin yöunien jaksoa, mutta nyt taas tasapainotellaan perus-perherumban keskellä.
Emme valaneet tinoja uudenvuoden aattona tai tehneet muitakaan taikoja. Usein uuden vuoden alussa teen kuitenkin itselleni ns. vision boardin, jossa visualisoin sanojen ja lauseiden avulla asioita, joiden toivon toteutuvan sinä vuonna. Toiset kutsuvat samankaltaista "haavetaulua" aarrekartaksi, toiset unelmakartaksi, jotkut tavoitetauluksi. Kaikissa niissä on kuitenkin sama ajatus: tehdä itselle näkyväksi omassa elämässä tärkeitä teemoja. Uskon, että mieltä eri tavoin vahvistavat mantrat toimivat. Jos hoet itsellesi joka aamu "olen paska, olen ruma, olen surkea," ihan varmasti myös alat tuntea olosi paskaksi, rumaksi ja surkeaksi. Jos taas vaihdat negatiivisten sanojen tilalle mitkä tahansa myönteiset sanat, alkaa mielikin uskoa positiiviseen mielikuvaan itsestä. Yksinkertaista ja niin totta.
Haavetaulun idea on sama. Voimalauseet, pyrkimykset ja ajatukset ovat näkyvillä halutessasi vaikka joka päivä. Kun luot mieleesi toistuvasti näkyvän kuvan siitä, miltä haluat elämäsi näyttävän, vaikuttaa se merkittävästi siihen, millainen elämästäsi lopulta siinä hetkessä kehkeytyy. Näin uskon.
Mitä enemmän yksittäiset hetket elämässä antavat energiaa, sitä paremmin sitä arjenkin todennäköistä schaibaa taas jaksaa.
Joinakin vuosina olen jaksanut askarrella naistenlehtien otsikoista ja kuvista näyttävänkin näköisen A3:n kokoisen julisteen, jonka olen kiinnittänyt esimerkiksi makuuhuoneen oven taakse paikkaan, josta näen sen joka aamu herätessäni. Toissa vuonna käänsin yhden tyhjän valkoisen A4:sen vaakatasoon ja kirjoitin sinisellä mustekynällä viiden eri otsikon alle ranskalaisilla viivoilla, mitä siltä vuodelta odotin ja toivoin. Viime vuonna virittelin jotain siltä väliltä: leikkelin inspiroivia otsikoita lehdistä ja kirjoittelin tavoitelauseita yksittäisiin post it-lappuihin. Inventaario toteutuneista ja kesken jääneistä haaveista on vielä viime vuodelta tekemättä.
Eilen illalla olin esiintymässä 40-vuotisjuhlilla improryhmämme kanssa. Tuolla kolmen hengen kokoonpanolla teemme pääasiassa musiikki-improvisaatiota eli teemme yleisön ideoimista aiheista biisejä, joita ei ole treenattu, suunniteltu tai muutoin valmisteltu etukäteen. Kun synttärisankari intoutui tanssimaan salsaa puolisonsa kanssa yhden lattarihenkisen biisimme tahtiin, yleisö nousi seisomaan ja joraamaan mukana, kitara soi kauniisti ja kaikilla oli hyvä fiilis, ajattelin, että tätä haluan tänä vuonna lisää. Musiikkia, onnellisten ihmisten seuraa ja inspiroivaa tekemistä.
Mitä enemmän yksittäiset hetket elämässä antavat energiaa, sitä paremmin sitä arjenkin todennäköistä schaibaa taas jaksaa ottaa vastaan. En jaksa vielä tänään askarella tämän vuoden haavetaulua, mutta tiedän jo asettavani päätavoitteeksi hyvää fiilistä kasvattavien asioiden tekemisen: parisuhteessa, töissä sekä lasten, ystävien että itseni kanssa. Yksinkertaisen selkeä, jonkun mielestä vähän laimea tai yllätyksetön, mutta samalla hemmetin tärkeä tavoite jokaiselle meistä. Tänä vuonna aion myös haaveilla paljon enemmän kuin vuosiin. Vain haaveilemalla tavoitteetkin uskaltaa asettaa tarpeeksi korkealle.