KODIN MYYNTI ON HERMOTESTI

Teimme alkuvuodesta päätöksen, että laitamme kotimme myyntiin. Rakensimme rakkaan talomme kuusi vuotta sitten ja nyt olemme päättäneet rakentaa toisen. Nykyinen kotimme sijaitsee uudella asuinalueella, rauhallisen naapuruston keskellä, hyvien palvelujen äärellä, noin puolen tunnin matkan päässä Helsingistä. Talossamme on kaksi kerrosta, neljä makuuhuonetta, isot terassit ja parveke, sauna, modernit kodinkoneet sekä seinissä ja lattioissa hillityt värimaailmat. Talon rakenteet, runko ja ulkopinnat ovat terveet sekä kestävät, olohuonetta lämmittää kokenein käsin muurattu takka ja lämmitys hoituu edullisella maalämmöllä. Elämisen jäljet näkyvät paikoin listoissa ja ovenpielissä, mutta pienellä pintaremontilla talosta saa kuin uuden, jos haluaa. Lempeä ajan patina on puutalossa myös kodikasta. Vai onko?

Palkkasimme myyntitehtävään hyväksi havaitun ja alueemme tuntevan kiinteistövälittäjän. Kaiken pitikin olla huispausta vaille valmista seuraavaan elämänvaiheeseen siirtymiseen, mutta eipäs ollutkaan.

Nyt kun sattuu olemaan ostajan markkinat. Eikä minkä tahansa ostajan, vaan "Haluamme juuri tällaisen talon, mutta eri paikkakunnalta" tai "Näimme kyllä kuvat netistä, mutta emme silti suostu ymmärtämään, että kodinhoitohuone on yläkerrassa, eikä sieltä pääse suoraan paljuun" tai "En kyllä halua vaihtaa yhtään listaa itse, enkä voi käsittää, että kuuden asumisvuoden jälkeen kahdessa jalkalistassa kolmestakymmenestä voi olla naarmu" tai "Luimme kyllä, että piha on rinteessä, mutta että se todella on rinteessä yllätti meidät täysin" -tyyppisiä ostajia.

Ihmiset etsivät juuri sitä oikeaa kotia, joka on omassa mielessä piirtynyt pikkutarkaksi visioksi täydellisestä kokonaisuudesta. Eikä siinä ole mitään väärää, oman kodin kuuluukin olla unelmien täyttymys. Itselle rakasta kotia kauppaavan näkövinkkelistä on kuitenkin äärimmäisen vaikea käsittää, miksi ihmiset tulevat katsomaan valmista, muutaman vuoden vanhaa ja ennen kaikkea jo kertaalleen asuttua taloa, jos he eivät kuitenkaan halua käytettyä kotia tai ole valmiita yhteenkään kompromissiin sitä ostaessaan?

Jos joku tykkää kloriitin valkoisesta, ei harmaan sävyillä hurmaamista kannata edes yrittää.

Vuodatin kodinmyyntituskaani yhden esittelyn jälkeen läheiselle ystävälleni. Kerroin hänelle, miten katsoja olisi muutoin ollut valmis harkitsemaan tarjouksen tekemistä, mutta listojen naarmut ja olohuoneen väärä koko häiritsivät liikaa. Ystäväni nimesi pilkkua viilaavat talonkatsojat anaaliostajiksi. "Excuse my French, mutta sellaisilla ihmisillä, jotka eivät katso kokonaisuutta, vaan tuijottavat puusilmäisesti listojen yksittäisiä naarmuja, peräaukotkin on valkaistu kloriitilla." Tunnustan. Repesin ystäväni tuhahdukselle.

Ja jos joku tykkää kloriitin valkoisesta, ei harmaan sävyillä saatika viiruisilla listoilla hurmaamista kannata edes yrittää. Niinpä suunnistimme mieheni kanssa lähimpään rautakauppaan, ostimme valkoista kalkki-nimistä maalia, maalasimme makuuhuoneen, irrotimme naarmuiset listat ja vaihdoimme ne uusiin. Jospa ensi näytöllä tarkemmatkin silmät aukeaisivat talomme hyvälle energialle, valoisille huoneille, toimivalle pohjaratkaisulle, hyvälle sijainnille ja erinomaiselle asuinalueelle.

Sitä kodinhoitohuoneen uloskäyntiä suoraan paljuun emme silti pysty lupaamaan. Paitsi, jos sitä haluava suostuu hyppäämään sinne rohkeasti kakkoskerroksen ikkunasta.