MILLOIN ON HYVÄ HETKI UUDELLE ALULLE?

Luin aamulla Facebookista tuttavani päivityksen, jossa hän, liki 50-vuotias nainen kertoi ilmoittautuneensa avoimen yliopiston kursseille opiskelemaan ainetta, joka oli hänelle täysin vieras. Hänellä on jo kaksi korkeakoulututkintoa takanaan, upea ura käynnissä, fyysisesti vaativia harrastuksia, monilapsisen perheen pyörittämisestä puhumattakaan. Päivitys päättyi lauseeseen: energiset ihmiset ottavat vastaan haasteita joita muut välttelevät.

Nyökyttelin samanmielisenä ajatukselle. Samalla pysähdyin miettimään, täytyykö olla yli-ihminen aloittaakseen elämässään jotain täysin uutta ja yllättävää jo käynnissä olevan elämän päälle?

Olen itse nopea aloittaja. Innostuessani jostakin teen päätöksen asiaan ryhtymisestä vaikka minuuteissa. Yleensä puntaroin tilanteen sekä järjellä että sydämellä, mutta jahkaamiselle on harvoin tarvetta. Näin on aloitettu avioliittoon johtanut avoliitto puolen vuoden etäsuhteen jälkeen, vaihdettu kaksi kertaa työpaikkaa parin päivän mietintäajalla, liitytty koripallojoukkueeseen (vaikka pituutta varressani ei ole kuin maltilliset 158,1 cm) tai ostettu lentoliput toiselle puolelle maapalloa tietämättä, onko yhdessäkään hotellissa tilaa tai millainen sää siihen aikaan vuodesta kohteessa on.

"Mikään hetki ei ole parempi kuin juuri nyt."

Sisäinen swot-analyysi ei ole mennyt metsään kuin pari hassua kertaa ja nekin voidaan laskea elämään kuuluviksi harhaosumiksi. Uusista projekteista kesken on jäänyt vain kaksi eri vuosikymmenillä syyshygge-puuskassa aloitettua kaulaliinan neulontaprojektia, jotka odottavat kaapin hyllyllä oikeaa hetkeään saattaa työt päätökseen. Niinpä olen omalla kohdallani tullut tulokseen, että liikaa ei uuden asian aloittamista edes kannata miettiä. Varsinkaan, jos kyse on itsensä kehittämisestä tai hyvän olon lisäämisestä tavalla tai toisella.

Eikä hyvien uusien juttujen äärellä tarvitse olla aina edes energinen. Rauhallisin mielin syntyy usein parhaimmat ideatkin. Kuten blogin aloittaminen viiden vuoden harkinnan jälkeen. Tämä onkin ehkä ainoa asia, jota tosissani olen jahkannut.

Vaikka uudet alut kuuluvat monille kesäloman tai joulun jälkeiseen aikaan, ei niille ole koskaan parempaa hetkeä kuin juuri nyt. Niinpä nousin sohvan mutkasta viltin ja kirjan alta pöydän ääreen, avasin koneen ja annoin ajatuksen viedä. Ihana fiilis.