IHMISEN SIELU PALJASTUU KEITTIÖN KAAPEISTA
Nyt se on ohi! Muutto ja talon myyntiurakka ottivat molemmat voimille niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jälkimmäinen kesti tasan vuoden, jos aikaa lasketaan siitä hetkestä, kun päätimme laittaa kotimme myyntiin. Tässä vaiheessa, kun avaimet uusille omistajille on luovutettu, tuntuu paljon luontevammalta puhua talosta kuin kodista. Ehkä se on myös ajatuksen tasolla olennainen osa vanhasta irtaantumista ja eteenpäin kulkemista.
Ehdimme tehdä muuttoa useamman kuukauden ennen varsinaista omistajanvaihdosta. Myimme ison osan huonekaluistamme ja loput kannoimme vuokrakotiimme. Se on muuten yli puolet pienempi kuin entinen talomme ja näyttää tällä hetkellä sekatavarakaupalta, jonka käytävillä on vähän ahdasta kulkea... Nyssäkkää, pussukkaa, Ikean kassia ja hyssäkkää löytyy joka nurkalta, eikä kaappitila riitä mitenkään kaiken säilyttämiseen.
Keittiön kaapit ovat kuin Maija Poppasen laukku: nielevät sisäänsä kaiken, etkä koskaan tiedä, mitä niiden uumenista paljastuu.
Asetin muuttoon kovan tavoitteen: jäljelle saa jäädä vain 40 % kaikesta irtaimistosta mukaan lukien kirjat, vaatteet, astiat - kaikki. Vaatteista ja astioista luopuminen onkin ollut yllättävän helppoa, mutta kirjat tai lasten eri ikävaiheisiin liittyvät asiat ovat haastavia hävitettäviä. Mieti nyt esimerkiksi kävystä tai vessapaperirullasta tehtyä joulukoristetta, jonka taaperoikäinen lapsesi on tuhertanut pienillä kätösillään päiväkodissa: olisi kylmyyttä heittää sellaista menemään!
Suurimmaksi mordorin kidaksi paljastuivat kuitenkin keittiön kaapit. Ne ovat kuin Maija Poppasen laukku: nielevät sisäänsä kaiken, etkä koskaan tiedä, mitä niiden uumenista paljastuu. Itse taisin löytää niistä todellisen sieluni. Kun toiset varautuvat maailman loppuun pattereilla, taskulampuilla, kuivamuonalla ja tulitikuilla, olin itse kai varautunut maailman pullavarojen ehtymiseen säilömällä kaappiin kaksitoista pakettia raesokeria. Turnausmokkapaloihin tarvittavan tomusokerin määrää en edes laskenut! Tietysti olin myös avannut jokaisen raesokeripaketin ja käyttänyt sieltä noin kaksi ruokalusikallista sokeria kaksi kertaa vuodessa, kun innostun pullaa leipomaan.
Kuka voisi myöskään elää ilman sushimattoja eli levälevyjen päälle tehtävien makirullien pyörittämiseen tarvittavaa apuvälinettä, joka on tehty bambusta. Yksi olisikin ollut ihan "fine", mutta ei yksikään kotikokki tarvitse seitsemää bambumattoa elääkseen. Ei kukaan!
Ja vaikka aikaa muutolle oli kuukausitolkulla, tuli meille silti kiire. Tottakai. Vielä päivää ennen avainten luovutusta jynssäsin eteisen lattiaa juuriharjalla ja kannoin viimeisiä laatikoita ulos talosta. Olin ihan rikki! Nyt tavaroiden hävitys jatkuu vuokrakodissamme, koska uuden talomme valmistuessa reilun vuoden päästä, teemme maailman nopeimman ja helpoimman muuton minimalistisella tavaramäärällä ilman ison muuttoauton apua. (Mitä meninkään sanomaan?) Ja sen jälkeen emme muuta enää koskaan. (Yeah right!)