HERRA VARASUUNNITELMA KORVAA URASUUNNITELMAT
Luin vastikään muutaman vuoden takaisesta selvityksestä, jonka mukaan lähes joka toisella heterosuhteessa elävällä naisella on valittuna Herra Varasuunnitelma. Hän on mies, joka on naisen mielessä siltä varalta, että nykyinen parisuhde ajautuu karille. Useimmiten varapuoliso on joku tuttu henkilö naisen ja nykyisen miehen lähipiiristä: yhteinen ystävä, naapuri, työkaveri tai harrastuksista tuttu kaveri, jonka nainen on todennut hyväksi tyypiksi. Tyypillisimmillään nainen on selvityksen mukaan tuntenut Herra Varasuunnitelman ainakin seitsemän viimeisintä vuotta.
Potentiaalinen Herra Varasuunnitelma voikin olla pääsylippu turvattuun loppuelämään.
Pohdimme syitä vaihtoehtoisen puolisoehdokkaan olemassaololle myös Radio Aallon Dynastiassa. Mietimme, onko kyse naisen biologisesta tarpeesta hakea ympärilleen turvallisuuden tunnetta kaikin mahdollisin keinoin vai viattomasta fantasiasta, jonka perimmäisenä tarkoituksena ei olisi edes mennä yhteen salaisen haaveilun kohteena olevan henkilön kanssa. Itse uskon, että Suomessa jälkimmäinen vaihtoehto on se todennäköisin: komeasta ja mukavasta vaihtoehtomiehestä haaveileminen on turvallinen ja harmiton tapa värittää tasaisen harmaata arkea, vaikka oma puoliso ei vaihtoon olisi menossakaan. Kenelläpä erinäisiä fantasioita ei mielessä olisikaan?
Suomessa nainen ei myöskään putoa tyhjän päälle, jos ero joka tapauksessa eteen tulisikin. Meillä on ehkä maailman parhaat mahdollisuudet ja vapaus rakentaa omannäköistä elämää omilla ehdoillamme.
Mistä suomalaisnaisten itsenäisyys johtuu?
Esimerkiksi Yhdysvalloissa naisen on useimmiten järkevämpää jäädä kotiin kasvattamaan lapsiaan kuin laittaa heidät kalliiseen päivähoitoon. Se taas voi johtaa tilanteeseen, jossa vuosien varrella täydentyvän cv:n korvaa hyvin tienaava puoliso. Tästä kirjoitti vuodenvaihteessa osuvasti myös toimittaja Laura Saarikoski Helsingin Sanomien kolumnissaan. Nainen käy pahimmillaan peittämässä täyteaineilla kasvojensa uurteita salaa mieheltään tai värjäämässä harmaita hiuksiaan, jotta mies ei vaihtaisi häntä nuorempaan. Jos avioliitto karahtaa karille, on korvaavia elämäntason ylläpitokeinoja keksittävä nopeastikin. Potentiaalinen Herra Varasuunnitelma voikin olla pääsylippu turvattuun loppuelämään.
Eräs brittinainen oli kysynyt juuri vietetyissä suomalaisissa häissä, mistä suomalaisnaisten itsenäisyys johtuu? Seurueessa olleet suomalaiset olivat ensin häkeltyneet kysymyksestä, mutta lopulta yksi porukan miehistä oli avannut suunsa. "Suomalainen nainen on tottunut selviämään. Lähimenneisyydessä sota vei miehet rintamalle, mutta elämä kotona jatkui. Nainen kantoi siitä vastuun, että koti pysyi pystyssä ja perhe hengissä. Kaikkinensa Suomessa nainen ja mies ovat aina eläneet rintarinnan, eikä sukupuoli ole määrittänyt sitä, kuka pärjää." Britit olivat nyökytelleet ihastuneena suomalaismiehen puheille.
Juuri sellaiseen maailmaan olen itsekin kasvanut: sukupuoli ei määritä sitä, kuka olen tai mitä voin elämässä saavuttaa - tai varsinkaan jättää saavuttamatta. Siksi olen järisyttävän kiitollinen siitä, että "kuka olisi oma varasuunnitelmani?" -ajatus on todella vain leikkiä vailla pelkoa siitä, että ilman elättäjää olen hukassa. Koko keskustelu Herra Varasuunnitelmasta sai myös katsomaan omaa puolisoa kiitollisena: juuri tässä on hyvä.